Shakkia pelattaessa on tärkeää, että käyttää ajatusprosessia, jonka avulla voi löytää parhaan siirron kustakin asemasta tehokkaasti. Tämän vuoksi on hyvä seurata jotain tiettyä prosessia jokaisessa siirrossa. Tällöin ajatus ei harhaile, vaan keskittyy tekemään työtä pelin hyväksi. Lisäksi sekava ajatusprosessi johtaa usein sekaviin laskelmiin ja virheellisiin siirtoihin.
Usein peleissä käytetään jonkinlaista aikakontrollia. Tällöin ajatusprosessin tehokkuus on tärkeää, jotta aikaa ei tuhlaantuisi turhiin asioihin. Ajatusprosessin avulla voi lisäksi sovittaa itselleen sopivan pelitempon. Rakenteellisen prosessin eri osat voidaan mitoittaa tiettyyn aikaväliin, mikä helpottaa ajassa pysymistä.
Yleensä rakentellisessa ajatusprosessissa lähdetään siitä, kun vastustaja on tehnyt siirtonsa. Ensimmäiseksi tutkitaan mitä vastustajan siirto tarkoittaa. Miten asema on muuttunut? Mitä siirto uhkaa? Vastaako siirto johonkin uhkaan? Onko siirto shakki tai onko matti lähellä? [6, 7]
Jos siirto on outo tai sen ideaa on vaikea tajuta, pitäisi pyrkiä tutkimaan onko siirto virheellinen vai liittyykö siihen jokin syvällinen idea. Aloittelevat pelaajat tekevät usein siirtoja, jotka eivät tee mitään järkevää. Tällöin vastustajan olisi otettava aloite itselleen. Muutenkin, jos vastustajan siirto vaikuttaa passiiviselta, kannattaa miettiä miten voisi hyödyntää sen.
Kanditaattisiirto ovat seuraava vaihe rakenteellisessa ajatusprosessissa. Niiden löytäminen onnistuu helpommin kokeneelta pelaajalta, koska hän tietää minkälaiset siirrot toimivat tietyn tyyppisessä asemassa. Kanditaatti siirrot ovat siis ne siirrot, joita aioitaan vakavasti harkita seuraavaksi siirroksi. Niiden löytäminen saattaa siksi vaatia nopeaa mahdollisten variaatioiden läpi käyntiä, jotta huonot siirrot saadaan karsittua pois.
Kanditaatti siirrot usein ovat reaktio vastustajan edelliseen siirtoon. Jos vastustaja on uhannut jotain, ovat sen torjuvat siirrot kanditaattisiirtoja, mutta siirrot, jotka eivät siihen vastaa, ovat epätodennäköisemmin kandittaattisiirtoja. Uhkaukseen voi tietysti aina vastata toisella uhkauksella, joka on vähintään yhtä vahva. [7]
Jokaiselle kanditaattisiirrolle pitää miettiä vastustajan todennäköisimmät vastaukset. Tämä on erityisen tärkeä osa ajatusprosessia, joka usein unohtuu aloittelevilta pelaajilta. Ilman tätä vaihetta siirtojen onnistuminen olisi enemmän kiinni hyvästä onnesta kuin shakkitaidosta. Miettimällä vastustajan siirrot etukäteen, voi varmistautua siitä, että niihin voi myös vastata. [7]
Jokaisen vastustajan siirron jälkeen pitäisi löytää oma siirto, joka vastaa vastustajan siirtoon tyydyttävästi. Jos näin ei ole, niin koko kanditaattisiirto on hylättävä. Ei ole mitään järkeä pelata siirtoa, joka antaa vastustajalle mahdollisuuden torjumattomaan uhkaan. Tätä siirtojen tutkimista pitäisi syventää, mikäli asema ei ole riittävän stabiili, kun on tehty kanditaattisiirto, saatu siihen vastaus ja vielä siirretty kertaalleen. [7]
Stabiilin aseman voi arvioida ilman siirtojen laskemista eteenpäin. Materiaali on laskettava, mutta sen lisäksi on otettava huomioon kuninkaan turvallisuus, sotilasasema, ja nappuloiden aktiivisuus. Tietokoneet antavat usein aseman eri piirteille staattiset arvot, jotka on suhteutettu materiaaliin. Ihmiselle tällainen arviointi ei sovi niinkään hyvin. Intuitio on tässä tärkeämmässä roolissa. Se, mikä erottaa hyvän pelaajan todella hyvästä, on nimenomaan tarkempi aseman arviointitaito.
Kuningas aseman turvallisuus on keskeinen piirre. Jos kuningas menee kohta mattiin, ei ole väliä mitä nappuloita laudalla on. Usein jo sotilaan siirtäminen linnoitetun kuninkaan edestä tekee kuninkaasta paljon turvattomamman. Kuninkaan lähelle ei saisi luoda heikkouksia, jotka mahdollistavat hyökkäyksen. Esimerkiksi, jos kaikki upseerit ovat toisella puolella lautaa kuin kuningas ja keskusta on suljettu, voi vastustaja melko levollisin mielin uhrata pari kevyttä upseeria ja pakottaa matin.
Sotilasaseman osuus aseman arvioinnissa ei itsessään ole kovinkaan merkittävä. Kaksoissotilas tai eristetty sotilas ei anna vielä voittoa vastustajalle ellei olla pitkällä loppupelissä. Sotilasaseman rooli on enemmänkin muiden nappuloiden sijoituksen ohjaaminen. Esimerkiksi lähetti sanotaan hyväksi tai huonoksi sen perusteella, ovatko keskustan sotilaat samalla vai eri värillä kuin lähetti.
Nappuloiden aktiivisuus on usein keskeisimpiä aseman arvioinnin piirteitä. Aktiivisuus on hyvin pitkälle liikkumatilaa tai ruutujen hallintaa. On tietysti tärkeää hallita ruutuja keskustassa ja kuninkaan ympäriltä. Ratsut ovat aktiisimpia syvällä vastustavan asemissa olevissa rei'issä ja muut upseerit viihtyvät avoimilla linjoilla ja diagonaaleilla.
On tärkeää pystyä vertaamaan toisiinsa kahta asemaa, jotta pystyisi sanomaan kumpi on parempi. Tällätavoin on mahdollista verrata asemia, kun lasketaan siirtoja eteenpäin kuten edellä. Asemien vertailussa pitää pystyä painottamaan aseman eri piirteitä oikein.
Tässä on eräs ajatusprosessi, joka alkaa siitä, kun vastustaja on tehnyt siirron. Tämä on rajusti pelkistetty malli, eikä käytännössä ajatusprosessi aina ole näin tiukasti määritelty. [6, 7] Tämän avulla on kuitenkin mahdollista saada kuva siitä, mitä ajatusprosessilla tarkoitetaan: