Avaus on suhteellisen helposti tunnistettava pelivaihe, koska se alkaa ensimmäisestä siirrosta ja päättyy, kun nappulat on kehitetty järkeville ruuduille. Avauksessa pätevät eri säännöt kuin muissa pelin vaiheissa. Koska alussa kaikki nappulat on sijoitettu suhteellisen passiivisesti laudan reunalle, on ne tärkeää tuoda aktiivisemmille paikoille nopeasti. Tarvittaessa tämän saavuttamiseksi saatetaan uhrata sotilas, jolloin kysessä on gambiitti.
Nopea nappuloiden kehitys luo epätasapainon laudalle. Kuitenkin tällainen epätasapaino on vain väliaikainen ja siksi mahdollinen etu olisi käytettävä nopeasti, ennen kuin vastustaja kehittää omat nappulansa. Tavallisesti se on muutettavissa jonkin muun tyyppiseksi eduksi, joka on pysyvämpi. Vaihtoehtoisesti asema avataan nopeasti, jolloin aktiivisten nappuloiden enemmistö ratkaisee pelin.
Pohjimmiltaan avauksen tavoite on siis luoda epätasapaino. Tuo epätasapaino pyritään muuttamaan edulliseksi ja suunnittelemaan pelin strategia niiden mukaan. Tällöin kyse on taistelusta strategisten päämäärien hyväksi, vaikkakin varsinkin gambiiteissa päämäärät ovat usein enemmän taktisia. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista ratkaista peliä nopeasti, joten on hyvä osata hyödyntää avauksessa luotuja epätasapainoja myöhemmin pelissä.
Avoin keskipeli on usein taistelua aloitteesta. Keskustassa ei ole sotilaita, jotka pahasti rajoittaisivat nappuloiden liikkeitä, joten uhkia on mahdollista luoda ja kumota jatkuvasti. Avoimessa pelissä ratkaisevia tekijoitä ovat nappuloiden aktiivisuus ja yksittäiset tempot eli siirtovuorot saattavat ratkaista pelin. Myös kuninkaan turvallisuus on tärkeä, koska kuningashyökkäys on looginen suunnitelma, jos asema antaa siihen vähäisintäkin aihetta.
Avoimessa keskipelissä taktiikka korostuu. Toisaalta on tärkeää luoda vastustajan asemaan useita heikkouksia, jolloin niiden painostaminen yhtäaikaa voi tulla ylivoimaiseksi puollustustehtäväksi. Laudalle syntyy tällöin jännitteitä, joissa nappulat uhkaavat toisiaan. Tällöin usein se pelaaja häviää, joka laukaisee jänniteen ensimmäisenä. Tämän vuoksi tällaisen jänniteen ylläpitäminen on usein edullista.
Suljetussa keskipelissä keskustan sotilaat on blokattu toisilla sotilailla, jolloin kamppailu käydään sivustoilla. On normaalia, että toinen pelaaja pelaa daamisivustalla ja toinen kuningassivustalla omaa suunnitelmaansa. Tilaa voidaan vallata lisää siirtämällä sotilaita eteenpäin. Koska läpimurron vaaraa ei varsinaisesti ole, niin tällainen suunnitelma toimii, toisin kuin avoimessa asemassa, jolloin vastustaja pääsee sotilaiden taakse jääneeseen tyhjään tilaan.
Kuningas sivustalla pelattaessa kuningashyökkäys on luonnollinen päämäärä. Tällöin nappuloiden aktiivisuus ratkaisee ja uhraukset ovat tavallisia. Jos suljettu keskusta estää nappuloiden nopean siirtämisen toiselle puolella lautaa, niin hyökkäyksen tulos on melko varma, jos vastustajan nappulat ovat daamisivustalla.
Vielä eräs suunnitelma on pelata sotilaan siirto, joka avaa asemaa. Tällöin tulee kysymykseen erityisesti keskustan sotilasketjun pohjimmaista sotilasta vastaan suunnattu hyökkäys. Jos pohjimmainen sotilas saadaan putoamaan, hajoaa keskustan sotilasketju melko helposti. Sen jälkeen omien sotilaiden eteneminen tulee kyseeseen.
Keskipeli ilman daameja erottuu loppupelistä siinä, että laudalla on paljon muita nappuloita. Se, missä raja daamittoman keskipelin ja loppupelin välillä kulkee, on hiukan vaikea määritellä. Usein se on pääteltävä tilanteen mukaan. Keskipelille tyypillisesti aseman luonne määräytyy keskustasotilaiden perusteella. Suunnitelmat ovat samanlaiset kuin muutoinkin keskipelissä, paitsi että kuningashyökkäykseen tarvitaan hiukan enemmän apuja, kun daamia ei ole laudalla. Tämän vuoksi daamiton keskipeli on strategisempi kuin normaali keskipeli.
Avoimet linjojen ja tärkeiden ruutujen hallinta, lähetti vastaan ratsu -kamppailu, tilaetu ja materiaalietu ovat ratkaisevia tekijöitä. Vähemmän painoa on dynaamisilla arvoilla, vaikka ne onkin huomioitava. Daamiton keskipeli kääntyy nopeasti tasapelimäiseksi loppupeliksi, ja siksi pienien etujen ymmärtäminen ja oikea-aikainen nappuloiden vaihto johtavat voittoon.
Eri puolille linnottauduttaessa tyypillisin suunnitelma on kuningashyökäys. Tämä on luonnollista, koska vastustaja kuninkaan puolella ei ole omaa kuningasta, jota täytyisi suojata, joten sotilaat voi melko vapaasti heittää vastustajan kuningasasemaa kohti. Linjojen avaaminen onnistuu silloin helposti. Lisäksi vastustajan nappulat ovat usein toisella puolella lautaa.
Eri puolille linnotauduttaessa hyökkäys on paras puollustus, joten tärkeää on viedä oma hyökkäys läpi, vaikka se maksaisi paljonkin materiaalia. Uhraukset ovat standardikäytäntö linjoja avattaessa vastustajan kuningasta kohti. Nappuloiden aktiivisuus ja ylivoima tietyssä osassa lautaa kompensoivat materiaalin. Ja jos kuningas menee mattiin, niin materiaalilla ei ole mitään väliä.
Loppupelit ovat vaativa pelin osa-alue. Niissä on vähän nappuloita laudalla ja turhiin siirtoihin ei ole varaa. Loppupelissä ratkaisee oikea näkemys siitä, miten peliä olisi pelattava ja nappuloiden yksilöllisten ominaisuuksien tunteminen. Siirtopakko on normaali menetelmä, jota käytetään peli ratkaisemiseksi.
Vapaasotilaat ovat usein toistuva teema loppepelissä. Niiden mahdollisuus muuttua daameiksi tekee niiden säilyttämisen usein tärkeämmäksi kuin jonkun arvokkaamman nappulan. Jos vastustajan nappulat pystyy harhauttamaan paikkaan, josta ne eivät ajoissa ehdi pysäyttäämään vapaasotilasta, on peli suhteellisen helppo ratkaista.
Helposti voitetuilla asemilla tarkoitetaan asemia, joissa toinen pelaaja on runsaasti edellä materiaalissa. Tällöin yksinkertaisimmillaan voittoon riittää se, että vahvemmilla oleva pelaaja vaihtaa pois nappuloita, kunnes jäljellä olevat nappulat riittävät helppoon voittoon. Niin kauan kuin laudalla on paljon nappuloita, on voitto työläs saavuttaa, jos mitään selkeää ratkaisua ei ole nähtävissä.
Vähemmän materiaalia omaava pelaaja haluaa tehdä pelistä mahdollisimman monimutkaisen ja kaksiteräisen. Silloin voitolla olevan pelaajan mahdollisuus erhetyä kasvaa. Jos häviöllä oleva pystyy luomaan laudalle taktisen hornankattilan, on voitolla olevan pelaaja vaikea koota asemaa kasaan tai luoda selkeää suunnitelmaa. Tämä on yksi syy, miksi voitolla olevan pelaajan pitäisi pelata yksinkertaisesti ja mielummin strategisesti kuin taktisesti.