Pälkähälän koe-eläintila sijaitsee Kiimingissä Pohjois-Pohjanmaalla. Kävi eräänä päivänä niin, että Kempeleen ala-asteen kolmas luokka päätti vierailla kyseisellä tilalla. Opettajat valistivat lapsia, että hevoset syövät mielellään sokeria ja ulostavat isoja jööttejä.
Koitti odotettu päivä. Koe-eläintilan hoitaja esitteli lapsille siat, lehmät, hevoset ja lampaat. Päivän jo ollessa päätöksessään hoitaja halusi vielä näyttää tilan erikoisuuden, pelottavan karjun. Lyhyenlännät lapset kurkkivat peloissaan hämärään aitaukseen, josta kuului epäinhimillistä mölinää. Tarkemmin katsottuna siellä näytti liikkuvan jokin iso eläin. Kammoissaan lapset poistuivat kotiinpaluuta edeltävälle päivälliselle koe-eläintilan tiloihin. Opettajat pohtivat keskuudessaan oliko kierroksen viimeinen etappi ollut välttämätön. Miten mahtaisi lapsukaisille uni maittaa seuraavana yönä?
"Kun hätä on suurin, on apukin lähellä", ajatteli iranilaislääkäri Apu Saijaf ja painoi ruiskulla uuden annoksen Matin olkavarteen. Matti karjaisi tuskasta ja lysähti sijoilleen. Mattiin oli ruiskutettu viimeisten kuukausien aikana niin paljon aineita, että huonommassa kunnossa oleva mies olisi kuollut jo moneen kertaan. Mattikin veteli jo viimeisiään. Suusta tuli enää vaahtoa ja epämääräisiä äännähdyksiä. Liikkuminen oli horkkaista ja ajatustoiminta vähäistä.
Kaikki oli alkanut toisena pääsiäispäivänä. Matti oli ollut ystäviensä kanssa sukeltamassa Turun saaristossa, kun joukko valkopukuisia miehiä oli saapunut paikalle veneellä. Ennen kuin Matti oli ehtinyt tehdä mitään oli hänet kaapattu alukseen ja kiidätetty Pälkähälän koe-eläintilalle. Siellä häntä oli pidetty koekaniinina jo ties miten monta päivää.
Ville oli rohkea poika. Häntä karjun hämärä hahmo ei ollut pelottanut. Pikemminkin se oli herättänyt uteliaisuutta. Kun muu luokka jo valmistautui ruokailuun, livahti Ville takaisin pihalle. Hän hiipi hiljaa kohti karjun aitausta. Hetken Ville vielä odotti aitauksen vierellä, ennen kuin nosti säpen ja raotti aitauksen ovea tarkoituksenaan kurkistaa sisälle. Samalla aitauksen ovi paiskautui auki. Sisältä ryntäsi ihminen, yltä päältä mudassa, ilmeisen sekavassa tilassa. Jalkojaan kummasti viipottaen tämä kummajainen suuntasi kohti läheistä metsää. Näin pääsi Matti Pälkähälästä.