Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä. Pellon toisella laidalla oli mökki,
toisella Matti. Matti päätti oikaista pellon poikki.
Lumi narskui Matin jalkojen alla hänen kiirehtiessään askeliaan.
Pian tämäkin viheliäs työpäivä olisi ohi. Matti koputti oveen, suki
hiuksiaan ja otti laukustaan esille kannettavan.
- Ehtoota.
- Hrmph.
- Nyt olisi tarjolla valioluokan sylimikro huikaisevan halvalla.
- Hrmph.
Pentti ei ollut mielissään tilanteesta. Hän ajatteli kuitenkin
kohteliaana miehenä antaa myyntimiehen tovin turista. Matti oli
supliikki mies ja pian raha jo vaihtoikin iloisesti omistajaa.
Myyntimiehen mentyä Pentti jäi mietteliäänä aloilleen. Lopulta hän
päätti soittaa muutamalle ystävälleen.
Tällä välin Matti oli jo ehtinyt läheisen järven rannalle. Järvi oli
jäässä, joten Matti päätti oikaista sen yli. Siinä kävellessään Matti
tunsi piston sydämessään. Hän oli huijannut hyväuskoista ihmistä.
Pentti veti verisen puukkonsa Matin repeytyneestä rintalastasta ja
siveli sen punertunutta terää. Huijari mikä huijari. Vittuuntuneena
Pentti viilsi vielä peukalonkin irti Matin jo veltoksi käyneestä
ruumiista.
Hyvillä mielin Pentti kääntyi kotia kohden, mutta pian jo alkoivat
omantunnontuskat ikävästi vaivata. Ei Pentti niitä kestänyt, vaan
ryhtyi kaivamaan puukolla avantoa järven jäälle. Viikko siinä meni,
mutta niin vain Pentti jaksoi syvyyksiin upota.