Elsa kutoi keittiössä villapaitaa ja kuunteli kaunista kehräystä. Oveen kolkutettiin. Elsa tiesi että kuolema kolkuttaa aina kolmesti, mutta neljänteen kolkutukseen hän ei ollut varautunut. "Minut voit viedä, mutta kissaani et saa", Elsa virkkoi ja virkkasi kiivaasti.
Turhaan Elsa huolehti. Oveen kolkuttaja oli näet Elsan naapuri, kuuluisa pitkänmatkan juoksija Norman Mailer, joka oli juuri palannut valmistautumisleiriltään ja tullut noutamaan postinsa Elsalta.
Olympialaiset olivat jo ovella, ja tällä kertaa Norman oli tehnyt kaikkensa voittaakseen viimein olympialaisen kultamitalin. Norman oli aina ollut fyysisesti ylivertainen muihin kilpailijoihin nähden, mutta hänen ongelmanaan oli se, että hän oli liian herkkä. Viimeksikin Norman oli johtanut loppusuoran avautuessa toisena juossutta Adebe Abassinaa yli kierroksella, mutta niin vain jäi voitto saavuttamatta. Norman oli liikuttunut tulossa olevasta voitosta niin, että hänen jalkansa olivat alkaneet tutista ja lopulta pettäneet alta. Käsillään Norman oli raahautunut maaliin, mutta Adebe ja muutama muu musta mies oli ehtinyt ensin.
Viimein Elsa uskaltautui avaamaan oven. Tunnistettuaan tulijan naapurikseen herkesi Elsa vallan seuralliseksi. Hän tarjosi Normannille kupposen kuumaa ja palan painiketta. Norman kiitti ja istuutui paikoillensa. Hetken rupattelun jälkeen Elsa poikkesi piirongin luokse ja palattuaan ojensi Normannille tämän postit. Niitä olikin kertynyt melkomoinen määrä. Norman oli tästä kaikesta hyvin kiitollinen ja lupasi tohkeissaan, että Elsa voi halutessaan tulla kissansa kanssa hänen seurakseen seuraavalle valmistautumisleirille. "Siellä on kauniita kaloja ja tilaakin aivan riittävästi", kuvaili Norman sukelluskelloaan, jossa oli viime kuukaudet kasvattanut paineensietokykyään.