José Raúl Capablanca syntyi 19.11.1888 Havanassa armeijan upseerin toisena poikana. 4-vuotiaana hän oppi shakin säännöt katsoessaan isänsä pelaavan. Pian isä vei poikansa Havanan shakkikerhoon. Hän oli vielä niin pieni, että tarvitsi korokkeen ylettyäkseen pöydällä olevalle shakkilaudalle. [9]
11-vuotiaana hän voitti Kuuban mestaruuden. Hän ei koskaan opiskellut shakkia tai lukenut shakkikirjoja tai opiskellut avausteoriaa. Silti hän kykeni voittamaan maailmanmestaruuden. Hän on ehkä suurin luonnonlahjakkuus koko shakin historian aikana. 1905 hän siirtyi opiskelemaan Colombian yliopistoon ja pelasi Manhattanin shakkikerhossa voittaen sen mestaruuden. 1906 hän voitti maailmanmestari Emmanuel Laskerin pikapelissä simultaaniottelussa. [9]
1908 hän aloitti USA:n kiertueen simultaanishakilla. Hän pelasi 168 peliä kymmenessä peräkkäisessä osiossa häviämättä. Kaiken kaikkiaan hän voitti 703, pelasi tasan 19 ja hävisi 12 ottelua. Hän voitti Amerikan mestari Frank Marshallin 8-1. Tämä oli ponnahduslauta parempiin peleihin. [9]
1911 Capablanca kutsuttiin San Sebastianin turnaukseen. Tämä oli hänen ensimmäinen kansainvälinen turnauksensa. Mestari Nimzovich väitti, että niinkin heikkoa pelaajaa kuin Capablanca ei olisi pitänyt kutsua. Tämä kuitenkin voitti Nimzovichin ja koko turnauksen. [9]
Näin Capablancasta tuli Laskerin maailmanmestaruuden pahin uhmaaja. 1911 hän haastoi Laskerin, mutta sai vastaukseksi 17 ehtoa sisältävän vaatimuksen. Näihin kuului, että mestaruuteen vaadittiin kuusi voittoa, ja yhtensä pelejä ei saanut tulla yli 30:tä. Jos tämän jälkeen toinen ei johtaisi vähintään kolmella pisteellä säilyttäisi Lasker mestaruutensa. Lasker ilmoittaisi neljä viikkoa etukäteen ajan ja kaksi viikkoa etukäteen muutoksista. Aikaraja oli 12 siirtoa tunnissa ja peliaika korkeintaan 2.5 tuntia. Capablanca ei suostunut kaikkiin ehtoihin ja peliä ei järjestetty. [9]
1913 hän matkusti Eurooppaan pelaamaan Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä, Varsovassa, Riikassa, Leningradissa, Moskovassa, Kiovassa ja Wienissä. Hän pelasi 24 peliä Euroopan parhaita pelaajia vastaan. 1914 Pietarin turnauksessa Lasker voitti ja Capablanca oli toinen, ja nämä saivat tsaarin lupaaman suurmestarin arvonimen. Vuosien 1916-1924 Capablanca hävisi vain Richard Retille New Yorkissa 1924. [9]
1920 Capablanca haastoi jälleen Laskerin. Lasker luovutti arvonimen Capablancalle, koska ei halunnut pelata. Yleisö vaati kuitenkin ottelua. Tämä pidettiin lopulta 1921 Havanassa. 14 pelin jälkeen Lasker luovutti vedoten huonoon terveyteen. Capablanca oli siis maailmanmestari. [9]
1925 hän voitti simultaaniturnauksessa kaikki pelit, paitsi pelasi yhden tasapelin 12-vuotiasta poikaa vastaan, jolle hän sanoi, että tästä tulisi jonakin päivänä mestari. Poika oli Mikhail Botvinnik, joka voitti Capablancan 13 vuotta myöhemmin ja tuli maailmanmestariksi. [9]
1927 Capablanca menetti maailmanmestaruutensa Alekhinelle. Tämä voitti shakin historian pisimmän maailmanmestaruus taiston, joka sisälsi 25 tasapeliä. Capablanca hävisi uransa 567 ottelusta vain 36. Hän ei hävinnyt peliäkään vuosina 1916-1924. Hän ei koskaan omistanut itse shakkilautaa. Niinpä hän kuoli sydänkohtauksen jälkiseurauksiin 8.11.1942 oltuaan tutkimassa peliä Manhattanin shakkikerholla. Hänet haudattiin Havanaan suurin juhlallisuuksin. [9]